Tanskanmaalla, jo maineellaan kaikki kirjastolaiset villitsevässä Århusissa on tänään päättymässä Next Library un-conference 2009. Suomalaisetkin osallistujat, joita on kymmenkunta, ovat tällä kertaa kunnostautuneet ja paikanpäältä kaikuukin tänne Suomeen saakka kuulumisia. Valokuvia Århusista löytyy ainakin Flickristä tagilla nextlibrary09. Flickrissä on myös ryhmä, mutta se on ainakin toistaiseksi tyhjä.
Helsingin kaupunginkirjaston tuoreeseen ja mukavasti käyntiin lähteneeseen, noin neljännesvirallisen matkaraporttiblogiin Tuliaiseen on ansiokkaasti kirjoiteltu myös.
Tapahtuma pyörii länsimaisen kirjastomaailman kuumien ytimien ympärillä, eli yhteisöllisyyden, kirjastorakennuksen merkityksen, luomisen mahdollistamisen, kirjaston oman kehittämis- ja organisointityön kehittämisen, kirjastojen verkkopresenssin ja nuortenkirjastotyön ympärillä. Lyhyesti sanoen kaikenlaiset asiat 2.0. Etukäteen suunniteltu ohjelma löytyy tapahtuman sivuilta grafiikoineen.
Netin kautta kuuluu innostuneita hihkaisuja. Twitterissä käytetään hashtäginä #nextlibrary, suomalaiset käyttävät lisäksi #unconf09. Tottakai olen itsekin huudellut väliin Jonkinlaista aavistusta etäläsnäolosta voi saada. Toivottavasti tapahtuma ei jää herätyskokoukseksi vaan ideoiden toteuttaminen ja saamiseen tulevaisuudessakin siellä niinkutsutun oikean työn äärellä onnnistuu.
Minulle viimeviikkoiset Kirjastopäivät 2009 ei järjestetyn ohjelman myötä ollut erityisen emansipatorinen tai innostava kokemus. Kirjastolaishenkeä se tietenkin ylläpiti. Kirjasto on sosiaalinen tila ja kohtaamispaikka kirjastolaisille itselleen. Tapahtumat eivät tietenkään ole luonteeltaan samanlaisia, ehkäpä joku molempiin tapahtumiin osallistuva laatii tapahtumista vertailevan arvion, esimerkiksi Petri Sorvipenkin äärellä -blogiinsa.
Takana ovat vuoden 2009 Kirjastopäivät. Jukka Relander valittiin Suomen kirjastoseuran johtoon (kts. taloonastujaiskolumni Millainen kirjasto+kommentit), konseptisuunnittelua käsiteltiin, samoin kaunokirjallisuuden verkkopalvelua Kirjasampoa, Yleisten kirjastojen neuvoston (YKN) strategiaa ja etiikkaryhmän ehdotusta alan eettiseksi koodistoksi. Sellainenhan on olemassa joissain muissa maissa ja meilläkin nyt ollut kehitteillä. Hesari kirjoitti 10.6. jutun, jossa Kirjastopäivien teemoista esiin nostetttiin nettisensuuri. Asiaa ei sinänsä suoraan käsitelty päivillä, paitsi etiikkatyöryhmän lausunnon yhteydessä.
Paikalla oli kuulemma yli 550 henkilöä yleisistä ja muista kirjastoista mutta toki myös ammattikuntaamme sivuavia toimijoita lääninhallituksesta, ministeriöstä, firmoista jne. Olin ensimmäisen kerran mukana Kirjastopäivillä 2007 Kuopiossa. Silloin kävi nopeasti ilmi, että kyseessä ovat Kirjastoseurapiiripäivät ja sama päti nyt Turussakin. Juttua leivottiin vanhojen tuttujen sekä tietenkin myös uusien tuttujen kanssa. Kuten asiaan kuuluu, puolimuodollista illanviettoa istuttiin ensin keskiviikkona Arkenilla ja sitten baarissa ja torstaina Turun komeassa pääkirjastossa (ja sitten baarissa).
23 asiaa -verkkokurssiltamme oli mukana yllättävän laaja joukko. Enhän tietenkään tunnistanut heistä kuin osan. Eräskin kurssilainen osui sattumalta meseen perjantaina vaikka oli itse jo hotellilla pakkailemassa itseään kotiinpäin. Miten olisin hänet voinut tunnistaan, kun tunnusmerkkeinä on ”taivas jota kohti kurkottaa kaksi palmua”. Tämä on tätä internet-aikaa
Kirjastopäivät ovat Suomen Kirjastoseuran järjestämä, kiertävä biennaali ja sitä pidetään erityisesti pienemmille kirjastoille merkittävänä tapahtumana. Ottaen huomioon kaikki muut tiedonvälityskanavat ja tapahtumat, minkä tyyppinen ohjelma olisi päiville kaikkein parasta?
En tiedä mitä hyötyä tästä voisi olla, en todellakaan ole edes täysin perillä Zoteron kaikista ominaisuuksista. Ajattelin että joku informaatiotutkimuksen piirissä enemmän elävä ehkä tietää Mahtavatkohan Zoteroon tehdyt muistilaput, korostukset ym. annotointi välittyä käyttäjältä toiselle. Olisi hienoa.
Zotero on Firefox -laajennus viitteidenhallintaan. Tämänkaltaiset yhteisölliset ominaisuudet ovat ohjelmassa vielä tuoreita.
Informaatiotutkimukseen liittyvää aineistoa suomeksi, englanniksi sekä muilla kielillä.
(Joku voisi olla sitä mieltä että kannattaisi ennemmin liikkua kansainvälisissä piireissä, sellaisissa ryhmissä kuten Information research, Information science tms. Zoteroa ja erityisesti sen sos. web. ominaisuuksia kovin hyvin tuntematta kuvitelmani on se, että kiinteät, suppeat aiheet olisivat soveltuvampia kuin näin laajat. Parempi olisi ehkä perustaa ryhmä informaatiotutkimuksen perusopinnolle. Noh, niin tai näin, tälläinen suomenkielinen ryhmä nyt kuitenkin on perustettu ja ryhmän fokus (ja nimi) ehkä muutttuu myöhemmin.)
Yleisesti ottaen olen säilönyt nettikirjanmerkkejäni del.icio.usissa, jossa olen tunnuksella mace. Jatkan toki Delin käyttämistä, olen käytellyt Zoteroa lähinnä joihinkin duuniin liittyään viitteidenhallintaan, ja tallennellut joitain nettilinkkejä molempiin systeemeihin.
Haussa on muuten joku ns. sosiaalinen webin annotointijärjestelmä josta jollakulla olisi käyttökokemusta. Ne ovat erittäin kiehtovia!
Mahtaakohan kukaan tätä lukeva olla tulossa Kirjastopäiville Turkuun 10.-12.06.2009? Olen ollut päivillä vain kerran aiemmin, kun ne viimeksi järjestettiin vuonna 2007 Kuopiossa. Hauskaa oli.
Olin viikko sitten Lontoossa ja kävin siellä Science Museumissa, siis tiedemuseossa. Museossa on kaikenlaista hienoa, kuten Greenwich Mean Time, kaikenlaisia höyrykoneita, Charles Babbagenoikea aivopuolisko ja niin edelleen.
Rupesin siinä museossa kierrellessäni kuitenkin miettimään, että mitä tiedemuseon oikeastaan pitäisi esitellä. En käynyt tekemään sen tarkempaa tutkimusta esimerkiksi Science Museumin julkaisutoiminnasta, ihan vaan mietiskelin keskenäni. Kokoelmaa ja näyttelyjä kierrellessä jäi sellainen kuva, että se varsinainen tiede museosta puuttuu. Sitä ei ole esillä juuri mitenkään, siis tieteen itsensä historiaa.
Lontoon tiedemuseossa, kuten monissa rehellisesti tekniikan museoiksi nimetyissä museoissa historiaa tuodaan esille yksittäisten keksintöjen ja niiden arkkityyppisten toteutuksien kautta. Siis teknologian kautta. Tätä ei kuitenkaan ole tiede. Tiede on prosessi, jossa järjestelmällisesti luodaan informaatiota maailmasta. Tekniikan museoissa tiede on toki löydettävissä sieltä näyttelyesineiden lomassa, mutta oikeastaan vain näyttelyn kannalta toissijaiset tekstit tieteilijöiden elämästä kertovat millaista se varsinainen tiede on ollut, millaisissa olosuhteissa laitteet ovat syntyneet. Suuri osa Lontoonkin museo esillä olevista laitteista on syntynyt teollisuuden, ei tieteen myötä.
Jos tieteen historiaa haluaa nähdä, ovat ehkä yliopistomuseot oikeimpia matkakohteita. Ehkäpä siellä menestyneiden laitteiden ja teknologioiden esittelyn sijasta kerrotaan siitä miten käsite “tiede” ymmärretään ja mitä merkityksiä ja vaikutuksia sillä on menneisyydessä ollut. Onko tiede määritelmällisesti sekulaaria, koska julkaisemista alettiin pitää tieteen ehtona (vrt. “url or doesn’t exist”), koska vertaisarviointi tuli kuvioihin, mikä on akateemisen autonomian merkitys, mitä on empirismi, mitä humanismi tarkoittaa tieteen kannalta?
Onko jossain informaation museota?
Tiede ja tieteen tekeminen on nyt erityisesti ajankohtaista, koska rakenteilla on hieno, uusi Aalto-yliopisto ja yliopistolakia säädetään jotta se voi saada yliopisto-statuksen. Toisaalta tiede on aina ajankohtaista. Tieteen mietiskelystä kiinnostuneille suosittelen Kanadan YLEn CBC:n Radio 1:n mainion podcast-tarjonnasta löytyvää sarjaa Ideas—How to think about science.
Noudatan maksimaalisen julkaisun periaatetta, joten alla Helsingin kaupunginkirjaston intranettimme Kaivon erittäin mainiossa Kirjahylly-kolumnisarjassa julkaistu kirjoitukseni. Sarjassa henkilökunta esittelee henkilökohtaisia kirjastojaan ja kirjahyllyjään kuvien kera.
Macen kirjahylly
Ellen ole laskenut väärin, omistan neljä kirjaa. Näet ne kuvassa.Scrolling Forward oli kurssikirjana informaatiotutkimuksen opinnoissani, Paratiisi vai panoptikonin sain mukaani jostain alamme tapahtumasta ja Wikipedia—The Missing Manualin tilasin netistä muuten vaan. Neljäs on GNU Emacsin version 18 manuaali, jonka nappasin aikoinaan Kirjakaapelin kokoelmista. Sen kanssa matkustin Jyväskylään Finnconiin hankkiakseni siihen kirjoittajan ja suuren ajattelijan, Richard M. Stallmanin omistuskirjoituksen (”Happy hacking—Richard Stallman”). Pari vuotta myöhemmin kirja poistettiin kirjaston kokoelmasta ja nyt se on minulla turvassa, artefaktina.
Maailmassa on varmaan joku ihminen jolla olisi kirjoilleni parempaa käyttöä kuin minulla, joka homehduttaa niitä pinossa ja kirjoittaa niistä työpaikan intranettiin. Kelpo kirjoja ne kaikki kuitenkin ovat. Wikipedia-oppaan aion toistaiseksi pitää itselläni. Scrolling forwardin ja Paratiisin olen lukenut, joka on kutakuinkin yhtä kuin se että ne ovat minulle tarpeettomia—joten jos niille on teillä käyttöä niin ottakaahan yhteyttä. Tällä hetkellä ne ovat tarjolla viime aikoina uutisissakin olleessaBookaBookassa. Paras mahdollinen ottaja olisi tietenkin sellainen joka tekee kirjoihin merkintöjä ja huolehtii että ne pysyvät liikkeellä. Kirjojen seisottaminen hyllyssä tuntuu suorastaan loukkaukselta!
Edellä mainittujen teosten lisäksi hallussani on tällä hetkellä kaksi muuta kirjaa. Daemon on romaani jonka omistaja ehkä jo kaipailee sitä. Lupasin laatia siitä arvion, mutten ole vieläkään päässyt yli puolenvälin. Törkeen hyvän Watchmenin nappasin töistä matkaani. Aikoinaan Cosmic Comic Caféssa käydessäni luin siitä aina kappaleen kerrallaan.
Aikakaus- ja sanomalehtiä kotona liikkuu sattumanvaraisesti. Niitä tulee ja menee muttei kerry. Kirjojen tai lehtien kotona säilöminen tuntuu ajatuksena mahdolliselta, jos niille on oikeasti käyttöä. Kaunokirjallisuutta, ainakaan romaaneja en missään nimessä haluaisi omistaa. Pthyi mikä törkeä ajatuskin…ehkä jonkun uudelleenkäyttöä kestävän teoksen, vaikkapa upean sarjiksen tai runokokoelman voisin hankkia. Väliaikaisesti.
Bibliofiiliksi en itseäni voi väittää. Keräilijän vikaa minussa on kieltämättä joskus ollut. Silloin tuli haalittua esoteerisempia aikakausijulkaisuja ja kaikenlaista roipetta. Ei mitenkään hallitsemattomasti. Oli kuitenkin jonkinlainen sisäinen tarve suojella esineitä, etteivät joutuisi kadotukseen. Mokoman pula-ajan sairauden ruoskiminen sielusta on tuottanut ihan hyvin tulosta; tavarasta on päästy eroon eikä tilalle ole tullut puutteen tunnetta.
Elämä on hyvää.
Tiedän että tämä on Kirjastolaisen Oikea Tie.
Opusten lisäksi pinossa on vähän vinyyliä, perinteitä kunnioittaen maitolaatikkoihin varastoituna. Ihan hyvä valikoima (gasp voisiko jopa sanoa kokoelma?!?) tunkkaista ja tiukkaa teknoa. En tiedä mitä niille oikein pitäisi tehdä. En haluaisi luopua niistä, mutta voisin antaa niitä lainaan. Osa on ollut ennenkin. Cd-levyjen pirulaisia on parikymmentä. Soittimen omistamisesta on vuosia.
Onko tähän tarkoitus kirjoittaa myös peleistä? Nekin ovat kaunokirjallisia teoksia. Mitään erityistä pelikokoelmaa minulla ei ole. Verkkaisen läpipeluun alla on pari seikkailuropea: Yggda Union―We’ll Never Fight Alone puhelimessa GBA-emulaattorilla, sekä Chrono Trigger miniläppärin SNES-emulaattorilla. Niukasti pelaavalle molemmat tuntuvat loputtomine juonenkäänteineen ikuisuusprojekteilta.
Toisin kuin pelestä ja webin kaltaisesta hypermediasta, kirjoista näkee heti päällepäin koska ne päättyvät. Ehkä se on salainen syy miksi jotkut aina jaksavat ylistää kirjojen käyttöliittymää ylivoimaiseksi :^)
Tämän päivän kuuma aihe on ollut Tekijänoikeuden tiedotus ja valvontakeskuksen (TTVK) vaade kirjanvuokranvälityspalvelun BookaBookan alasajosta. TTVK ihan häpeilemättä vertasi tätä suomalaista, opiskelijoiden kurssikirjojen vuokranvälitystä fasilitoivaa palvelua The Pirate Bayhin, josta tuli vastikään oikeuden tuomiot.
BookaBookahan toimii siten, että ihmiset listaavat sinne tarjolle erityisesti kurssikirjojaan tarjolle ja heidän yhteystietonsa saa maksullisella tekstarilla. Kun BookaBooka on välittänyt yhteystiedot tarjoajalta haluajalle, on näiden keskinäinen asia miten kirjan vuokraamisesta sopivat. Ja tämä nyt siis tekijänoikeuslain nimissä lopettaa. Jeah.
Ymmärrän että TTVK edustaa ainakin joidenkin kirjailijoiden oikeuksia tekijänoikeuslain turvaamiin taloudellisiin oikeuksiin, omalla jo kovin tutuksi tulleella tyylillään. Olisi kuitenkin hyvin mukava kuulla mitä muuntyyppiset etujärjestöt ja organisaatiot tästä ovat mieltä. Suomalaisen kirjallisuuden seura vaikkapa, opiskelijoiden järjestöt, Suomen kirjalijaliitto, kirjastot tai vaikkapa joku tietokirjailijoiden ryhmitymä.
Rakkaat lukijat, jos tunnette tietokirjailijoita tai muita kirjailijoita, niin kysykää heiltä mitä mieltä he itse ovat asiasta ja kehoittakaa kirjoittamaan mielipiteensä jonnekin verkkoon.
Voisiko tekijänoikeuteen lisätä sellaisen oikeuden, että kaikilla teoskynnyksen ylittäviä teoksia luovilla henkilöillä on oikeus olla tulematta nolatuksi tekijänoikeuksia puolustavien järjestöjen umpimielisten lausuntojen vuoksi.
Kirjat saa minulta suoraan toki ilmaiseksikin ilman BookaBookaa jos haluaa, mitä minä niitä kotonani munimaan. Pitäisi oikeasti saada aikaiseksi ottaa joku bookcrossing-hommeli käyttöön.
Muista asiaa käsittelevistä kirjoituksista mainittakoot kirjastoviitekehyksessä tekijänoikeuksien kanssa pitkään painiskelleen Heikki Poroilan kirjoitus Bookabooka ja Kirjanvuokrausko laitonta? Kulutusjuhlassa.
YLEn mahdollistajastrategiaan liittyvä yleisötilaisuus oli tänään, sääli etten päässyt paikalle. Onneksi koko suomen internet oli siellä, joten liverapoa, videota, kuvia, uutisia ja blogikirjoituksia on saatavilla enemmä
Mitä merkitystä tälläisella voi olla kirjastoille?
Noni, laitoin tälle blogille nyt nimeksi jo jonkin aikaa suunnittelemani Riippumaton asiantuntija ja vaihdoin samalla teeman sellaiseen, jossa on muokattava headeri.
Olen aiemmin luvannut nimen keksijälle lakritsan jossa on asiaanliittymättömän henkikön nimikirjoitus mutta lunastajia ei ole toistaiseksi ollut.
Blogiin saapuu päivittäin muutamia lukijoita nettihaun “macen hieno blogi” kautta. Toivottavasti löytävät tänne edelleen tai keksivät jonkun muun tavan tulla tänne, esim. tallentamalla osoitteen joka on edelleen sama tai lukemalla RSS-feediä.
Eiku miten se sanonta meni…? Sama se mutta erinäisten, sikäli sangen kiehtovien käännösten jälkeen tilanne on Jaikun osalta nyt sellainen, että muutan tuossa blogin sivupalkissa olevan RSS-syötteen osoittamaan horinoihini vastaavassa mutta eri palvelussa, Qaikussa.
Jaiku on osa netin historiaa, etenkin suomalaisessa viitekehyksessä. Lisäksi jaikuun on ihan kivasti toimiva, vaikkakin puutteellinen mobiiliklientti jota pystyy lukemaan kävellessä. Jaikuun taisi jäädä myös tulematta raporttini Digiwiki-seminaarista, josta raposin muutaman tunnin edestä silloin kun jaikun mobiililiittymä otettiin pois käytöstä (jota se on edelleen). Joku toinen kirjoitti omaani muodollisemman raportin.
Aijoo, tuuppa sieki @wex täältä jaikusta tonne qaikuun, siellä kaik muutki jo on. Comment from mace on Nauttikaa rauhallisista pääsiäispäivistä! Ne ovat hupenevaa herkkua. by Wex 2 months, 3 weeks ago
Eilisen makasin himassa riippumatossa ja pelasin Chrono Triggeriä snes-emulaattorilla miniläppärillä, pelattuani ensin aamulla kännykän Gba-emulla Broken Sword--Shadow of the Templarsin läpi ennen sänkystä peiton alta ylös kömpimistä. Mutta se oli eilinen, loput pääsiäisestä menee (osittain) työ- ja opiskelujuttujen tahdittam […]
Ne yrittää saada uuden sohvan mahtumaan ovesta. Comment from mace on Sinitiaisilla pihapöntössä jo pesän sisustus käynnissä. Mutta miksi suuaukkoa pitää nakuttaa suuremmaksi, kun sisään mahtuu? by Wex 3 months ago
This site has links to download maps for Nokia Maps 2.0 (other versions too) without the Nokias own program, Nokia Maps Loader which you might not want to install, because say you're on GNU/Linux or Macintosh or you think 150MB installer is too much for such a trivial program. The maps are bundled by region and compressed with zip.
Harris presenting We Feel Fine (http://wefeelfine.org), a data-mining and visualization program that scans the blogosphere for feelings. A view to superstories on the internet.
This software scans the blogosphere every 10 minutes, looking for sentences "i feel" and "i am feeling" and parses the blogpost (See the "Methodology" page for details). Then there is is the We Feel Fine applet, which lets the user roam the feelingscape of the internet. Data collected since 2005, providing a view to the supersto […]
Tanskanmaalla, jo maineellaan kaikki kirjastolaiset villitsevässä Århusissa on tänään päättymässä Next Library un-conference 2009. Suomalaisetkin osallistujat, joita on kymmenkunta, ovat tällä kertaa kunnostautuneet ja paikanpäältä kaikuukin tänne Suomeen saakka kuulumisia. Valokuvia Århusista löytyy ainakin Flickristä tagilla nextlibrary09. Flickrissä on myös ryhmä, mutta se on ainakin toistaiseksi tyhjä.
Jonkinlaista aavistusta etäläsnäolosta voi saada. Toivottavasti tapahtuma ei jää herätyskokoukseksi vaan ideoiden toteuttaminen ja saamiseen tulevaisuudessakin siellä niinkutsutun oikean työn äärellä onnnistuu.
mutta lunastajia ei ole toistaiseksi ollut.
